Kaikkea uutta ja jännittävää: vuosi 2014

Heissan!

Nyt kun ollaan jo melkein joulukuun puolella, eikä uusia pukuja ainakaan tämän vuoden puolelta enää heru, ajattelin kirjoittaa pienen yhteenvedon tästä vuodesta.  2014 on ollut minulle cosplayn puolelta tärkeä vuosi. Tämän vuoden aikana olen oikeasti löytänyt intohimoa tähän harrastukseen ja innostusta jatkaa pukujen tekoa. 

Puvut:

Kuva © Leija Lassila

                               Kuva © Iida Aalto                                       Kuva © Kaisa Hakkarainen

Kuvat © Laura Takala

Pukuja tuli siis kokonaisuudessaan tehtyä viisi kappaletta. Viime vuoteen verrattuna panostin laatuun enemmän ja yritin tehdä pukuja siihen saakka kunnes olin niihin tyytyväinen, varsinkin Kuraman ja Snowin kohdalla, jotka ovat asuista kaikista tuoreimmat. Vaikeustasolla Hiccup ja Raven vetivät vertoja toisilleen ja kummassakin piti laittaa enemmän peliin kuin koskaan ennen tekiessäni cosseja. Hiccup oli vuoden ensimmäisenä pukuna myös paljon haastavampi kuin mikään entinen, ja vaikka se ei ole läheskään sellainen kuin haluisin sen olevan se on minulle silti tärkeä. Pukuvalinnoissa olin myös vapaampi enkä miettinyt niin paljon sitä että onko puku minun taitotasolleni liian vaikea, vai pystyykö sillä osallistumaan ryhmä- tai paricossiin (vaikka sekä Hiccup että Snow löysivät parin itsellensä). Panostin myös ensimmäistä kertaa kunnon valokuviin järjestämällä photoshootteja luotettujen kuvaajien kanssa. 

Conit:

Yukicon 

Tampere Kuplii

Cosvision

Desucon

Tracon

Tapahtumissa tuli tämän vuoden aikana myös käytyä ennätysmäärä joista vuoden kohokohta oli ehdottomasti Yukicon. Pääsin siellä tuttuun taidekujaan ja samalla kävin myös ensimmäisessä cosplaykilpailussani. Muista tapahtumista mieleen jäi myös Cosvision. Kun sain kuulla tapahtumasta joka keskittyy cosplayhin olin hyvin innostunut ja se olikin hyvin ohjelmapainotteinen tapahtuma minun osaltani, harmitti vain etten voinut olla paikan päällä sunnuntaina. 

Kisat:

Yukicon, nettipukukilpailu (Hiccup)

Tampere Kuplii, cosplaykilpailu (Hiccup+ Astrid)

Kisasin ensimmäistä kertaa Hiccupilla nettipukukisassa, mikä toi sitten lisää innostusta kisaamiseen ja pukuiluun. Sijoitusta nettiäänestyksestä ei tullut, eli Hiccupilla oli mahdollista kisata uudestaan joten päätimme Kaisan kanssa osallistua parina Tampere Kupliin cosplaykisassa. 

Parantelin Hiccuppia ja tein kokonaisia osia alusta asti nahasta, sillä telttapatja ja softis eivät olleet niitä parhaimpia vaihtoehtoja. Pääsimme kisassa finalisteihin ja vielä ilahduttavana yllätyksenä Aamulehden äänestyksessä osui kohdallemme 2. sija kilpailusta. Ehkä itken vielä vähän Kaisan Astridille koska voi ihanuus ;-;

Kuva © Kari Hiltunen Photography

Kierrätetyt ja muut puvut:

                                                        Kuva © Kaisa Hakkarainen

                             Kuva © Kaisa Hakkarainen                          Kuva © Sanna Savolainen

Pukuja tuli kierrätettyä vain yksi kappale, eli Spock tuli käytettyä Popcult Day:ssä. Ryukon laitoin tänne sillä en laskisi sitä ihan cossiksi, pelkkä muokattu peruukki kun siitä löytyy. Muiden (eli tässä tapauksessa Kaisan) tekemiä pukuja tuli käytettyä kahdesti, eli Astridia photoshootissa ja ihan vain huvin vuoksi Taigaa Cosvisionissa. 

Meikkitestit ja keskeneräiset puvut:

  (selfieitä feat. sama vanha seinä??)

 Huonona tapanani on tehdä meikkitestejä silloin kun pitäisi varsinaisia pukuja tehdä. Näistä Eijun ja Aoba (alimmissa kuvissa) ovat ensi vuoden suunnitelmia. Aoban olisi pitänyt valmistua Popcult Day-tapahtumaan, mutta päätin hidastaa vauhtia ja mennä sinne vanhalla. Aoba on siis nyt ensi vuoden puolelle ensimmäinen uusi cossi ja Eijun saa varmaan joskus kesällä luvan valmistua, mahdollisesti Desuconiin. Rock Lee ja Mako ovat taas hieman epätodennäköisempiä, mutta Rock Lee:n väkertäminen ensi vuonna kyllä innostaisi silti.

Opittua ja muuta uutta:

Ja mitä opittiin kaikesta tästä? Sain kosketusta moneen uuteen tekniikkaan ja materiaaliin. Worbla, tekonahka ja softis olivat suuressa roolissa. Tein ensimmäiset onnistuneet bootcoverini, armorikokonaisuudet ja kokeilin myös vähän vaikeampaakin peruukin muokkaamista. Pari asiaa ompelemisen puolelta tuli myös opittua. 

Tein myös facebook-sivun jonne olen aktiivisemmin kuin blogin puolelle onnistunut päivittelemään sitä ja tätä. 

Mitä seuraavaksi?

Vuosi 2015. Se seuraavaksi. En paljastele cosplaysuunnitelmia sen suuremmin, mutta sen voin paljastaa että Yukiconiin olen menossa. Lauantaina on luvassa Aoba Serakagi, ja sunnuntaina jaloittelen tieni taas kisalavalle Ravenin kanssa. Olen siis ollut hiki otsassa tekemässä uutta pukua ja samalla korjailemassa toista kisakuntoon.

mm. jotakin tälläistä on tässä ajassa valmistunut

Ja näin! Vuosi 2014 oli kokonaisuudessaan  hyvä cosplayvuosi. Kirjoitan uudenvuoden saatossa suunnitelmia vuodelle 2015, en halunnut niitä nyt tänne lisäillä koska muuten tekstistä olisi tullut liian pitkää, seuraavaksi sitä siis!

\,,/

The Wolf Among Us photoshoot

Hiphei! 

Ihan tuossa aamulla sain muokattuja kuvia dropboksiini. Innostuin myös itsekin muokkaamaan joitakin kuvia. Nyt olisikin sitten paras aika laittaa valmiit kuvat tänne.

Kuvaaja: lauratohn

Editointi: kaskyy

Bigby: Ninni

Snow: allekirjoittanut

//

Editointi: allekirjoittanut

\,,/

Tracon photoshoot ja ei-niin-onnistuneet-otokset

Odottelen vielä shoottikuvien muokattuja versioita, joten päätin tänään koluta läpi niitä kuvia joita en muokkaukseen lähettänyt. Tosiaan, saimme tällä kertaa suostuteltua erään ystävän meitä kuvailemaan ja puolet shootista menikin siinä säätämisessä. Itse nauroin näille aivan liikaa joten päätin laittaa muutaman tänne. En tiedä ovatko nämä muiden mielestä niinkään hauskoja mutta kaipa ne kelpaavat vähän virkistämään odottelun puuhaa. :D

Bigby - Ninni

Snow - minä itse

Kuvaaja - lauratohn

 "Tältä näyttää kun tanssin abiristeilyllä"

 Rannekkeet sattuivat aina kuviin.

 "Osta uusi Bufkin! Halvalla lähtee :)"

 Tästä minulla ei olekkaan paljon sanottavaa, siis mitä täällä tapahtuu.

 "Irvistä. Ehkä se sopii hahmolle." T:Kuvaaja

Muuten ihan hyvä otos mutta unohtui se että eräs joku istuskelee takana.

 Toistensa kuvien sabotoiminen on yleisin syy siihen miksei sitä voida myöhemmin käyttää.

"Hyi, tupakkaa."

"Ehkä jos teen näin niin näytän kuvassa lyhyemmältä..."

Pituuseroa Snowilla ja Bigbyllä on pelissä varmaan pään verran. Tosin kun sattui korkkarit Snowilla olemaan jalassa, pituusero meni vähän väärään suuntaan.

"What is this curious thing?"

"EI SUN KUULU HYMYILLÄ" T:Kuvaaja

"Yritä nyt edes pitää sitä naamaa vakavana."

"Voi kauhistus."

Kuvan sabotoimista osa 549.

\,,/

Se kuinka conidarra iski muidenkin puolesta, eli Tracon 9

No niin, ehkäpä tuli nyt jossakin Tampereella käytyä. 

Tracon on minulle yleensä ollut se vuoden odotetuin tapahtuma, ja tällä kertaa se ei ollut taaskaan pettymys. Desuconin jälkeisenä tapahtumana minulla olisi ollut koko kesän aikaa väkertää pukuja, mutta kappas, eihän se kesä siihen kuitenkaan mennyt. Yhden vaikean ja monimutkaisen asun sijaan päätin tehdä kaksi helpompaa asua, ihan vain siitä syystä että pukujen kuljettaminen Tampereelle asti olisi helpompaa. Tänä vuonna ei siis ollut omaa kyytiä, vaan tunkeuduttiin suurella porukalla ystävän ajoneuvoon.

Matka alkoi jo perjantaina, heti koulusta suoraan kotiin, kamat kantoon ja  siitä läks. Pakkaamiseen minulle jäi ennätysmäärä aikaa (miltei kaksi päivää!!) sillä olin saanut sunnuntain puvun valmiiksi jo keskiviikkona. Perjantaina saavuimme kaverin majoitukseen, minne mahtui 10 henkeä ilman sen ihmeellisempää tungosta. Tapahtumaan järjestely oli siis kaikinpuolin rauhallista, majoitus ja kyyti oli tiedossa jo aikoja sitten eikä myöhästytty aikataulustakaan mitenkään.

Lauantai

Kuten oli jo varmaan tiedossa, lauantaina oli luvassa Snow White, pelistä The Wolf Among Us. Puku tuli laitettua noin kahdessa tunnissa, sillä peruukin ja iholiimojen kanssa tuli pientä häikkää. En alunperin suunnitellut liimaavani peruukkia otsaan, mutta kokeiltua sitä päähän, kävi ilmiselväksi ettei peruukki pysyisi nätisti paikoillaan ilman ylimääräistä apua. Tähän hätään ei siis pinnit kelvanneet, kun kyseessä oli lace front peruukki. No mutta, kaikki oli silti ajallaan valmiina ja tapahtumapaikalla olimme jo yhdeksältä. Tunnin odottelun jälkeen pääsimme sisään kiertelemään ja taisimme siinä samalla hakea paikkaliput cosplaykisoihin. Tosiaan, ohjelmassa ei ollut muuta luvassa kuin photoshoot ja cosplaykilpailut, joten en itse ainakaan joutunut kamalasti juoksemaan ohjelmasta toiseen. 

Kun tapahtumapaikalla tuli tarpeeksi hääräiltyä menimme etsimään sopivaa shoottipaikkaa. The Wolf Among Us sijaitsee kaupungissa, joten paikan löytäminen ei ollut kamalan vaikeaa. Löysimme siis 10 minuutin sisällä parkkipaikan jossa tuli sitten hieman kuvailtua. Kuvat ovat vielä muokkaamattomia joten ne tulevat erilliseen merkintään.

Voisin nyt kuitenkin laittaa jonkunmoista esimakua.

Kuvat © lauratohn

Snow: minä itse

Bigby: Ninni

Ninni tosiaan väkersi ihanan Bufkinin!! Sen kanssa tuli väkisinkin otettua kuvia.

"Um... Snow... What are you doing?"

Kuvista voi nyt päätellä miten shootti meni. Bigby oli kyllä nähtävästi paljon enemmän roolissaan kuin allekirjoittanut, pahoitteluni.

Kuvailusession jälkeen kipitimme takaisin katsomaan cosplaykisoja. Oli ihanaa nähdä että WCS:ässä oli tänä vuonna enemmän pareja kuin joskus ennen (oliko niitä joskus niin vähän kuin 4?) mutta viimehetken perumiset harmittivat silti. Onnittelut kaikkille sijoittuneille! Meinasi itseltäni tulla myös itku kuin näki miten tyytyväisiä voittajat lavalla olivat, en kestä :'> WCS on meillä Kaisan kanssa myös harkinnassa, mutta vasta ehkä joskus ei niin läheisessä tulevaisuudessa. Hardcore hallcosplay oli myös itsessään ihan viihdyttävää katsomista, vaikka olisin ehkä enemmän monipuolisuutta toivonnut? Missimittari sen sijaan yllätti, viime vuonna kun kisaajia oli vain 2, ja tänä vuonna luku oli moninkertaistunut. Ihan positiivinen yllätys, sillä itse pidän kilpailun ideasta (mutta en kyllä niinkään äänestyskilpailuista). Onnittelut myös niissä sijoittuneille!

Kisojen jälkeen kävimme nopeasti katsastamassa ikärajattomat iltabileet, mutta emme pitkäksi jääneet sillä majoittajan piti olla ajoissa paikan päällä ja halusimme itsekin saada meikit ja peruukit pois päältämme. Ilta jatkui kamuleiden kanssa fiilistelyllä ja seuraavaan päivään valmistumisella.

Sunnuntai

Aamu lähti tällä kertaa liikkeelle ehkä hieman hektisemmin kuin lauantai. Vaikka Kurama olikin puvuista helpompi laittaa päälle, silti siinä meni liian pitkään kun kaikki tuntui menevän jotenkin hassusti. Jouduin meikkaamaan kahdesti kun piilarit eivät ensimmäisellä istumalla tehneet niinkään hyvää yhteistyötä silmien kanssa ja puku oli matkalla mennyt rumasti ryppyyn. No, valmiina oltiin silti noin puoli yhdeksältä, ja kappas vain, kun bussiaikataulua tuli katsastettua tajusimme ettei bussia kulje kuin vasta 40 minuutin päästä. Jouduimme siis odottelemaan tovin, ja pysäkille mentyämme bussi päätti myöhästyä sen lisäksi 15 minuuttia. Olimme sopineet taas jotain kuvailua Kuramalle, mutta sille jäi vain vajaat 20 minuuttia, kun piti ajoissa ehtiä AMV-kisaan. Ohjelmaa meillä oli siis tälle päivälle enemmän, ja vapaata-aikaa jäi ehkä juuri sen kaksi tuntia. Kuvaussessio jäi siis harmittavan lyhyeen, mutta onneksi oli hyvä kuvaaja käsissä kun seasta löytyi ihan kivojakin otoksia. Omasta suoristuksestani en kommentoi, sanon vain että ulkona oli kylmää ja ruohikko märkää. 

     

Kuvat © lauratohn

Loput tulevat sitten muokattuina erilliseen merkintään! 

Ennen kun siirryn kisoihin sanon vielä hieman jotakin Kuramasta. Hahmo on minulle aivan liian rakas, ja sarjana Yu Yu Hakusho aiheuttaa niin suurta nostalgiaa että tämä oli pakko tehdä. Minut tunnisti koko päivän aikana vain yksi henkilö, mutta en anna tämän vaikuttaa minuun. Joskus olen kuullut ihmisiltä sen tyyppistä kommenttia, ettei kukaan tunnistanut/ottanut kuvaa heidän cossistaan ja että se aiheutti suurta huolta. Miksi? Eikö tätä nyt harrasteta itsemme vuoksi? Tiedän tiedän, kaikkien sisällä asuu "pieni huomiohuora", tämän olen kuullut monta kertaa. En todellakaan väitä vastaan etteikö huomio olisi kivaa, ja vuosi sitten olisin varmaan haukkunut itseäni ja cossiani paskaksi. Nyt en kuitenkaan tuntenut mitään sen tapaista, olen vain äärimmäisen tyytyväinen. En sano että asu olisi täydellinen, mutta sen tekeminen oli äärimmäisen hauskaa ja hahmo on minulle hyvin tärkeä. Se otettujen kuvien määrä ei siis minun mielestäni mittaa sitä kuinka hyvä puku on, vaan se, oletko itse tyytyväinen siihen. Mutta asia sikseen.

Kuvailun jälkeen siirryimme katsomaan AMV-kisaa, joka oli sitä tyypillistä settiä. Tokaisin kaverilleni, että Free! videot vaikuttivat omaan silmääni parhaimmilta. Ja tässä tapauksessa olen muuten puolueeton! En ole katsonut Free!:tä kuin vain yhden jakson! Silti ne vaikuttivat minulle parhaimmilta, lieneekö sarjan kaunis animaatio vai sitten hyvät muokkaukset musavideossa. Oletan silti että voitot menivät oikeisiin osoitteisiin. Vaikka olen vieläkin sitä mieltä etteivät äänestyskisat ole kamalan reiluja (miksi voittajista 5 valittiin äänestyksellä ja vain 1 tuomaroinnilla)?? 

Välissä meillä oli parisen tuntia, jonka hyödynsimme käymällä kaupassa. En tule koskaan tottumaan siihen että kaupungilla tuijotetaan kun kävelen cossissa. Ehkäpä tulevaisuudessa hankin eväät etukäteen. 

No mutta! Cosplaykilpailut! Sunnuntaina oli luvassa NCC-karsinta ja esityskilpailu, jotka olivat molemmat viihdyttävää settiä. NCC:stä olisin ehkä odottanut hieman lisää, mutta voitto meni todellakin oikeaan osoitteeseen. Esityskisa oli mahtava (lieneekö siitä syystä että Desuconissa kisa ei ollut niin hyvä) ja siinäkin menivät voitot oikeisiin osoitteisiin. Kisojen aikana tuli paljon kiinnostavaa uutta tietoa, ja yksi niistä oli asiaa liittyen NCC-karsintoihin. 

Kyllä, Yukiconissa. Kyllä, sinne menen. Olin alunperin suunnitellut kisaavani Traconissa mutta no, omista syistä se jäi siihen. Tiesin, etten Frostbiteen pääsisi joten olin jo jättämässä NCC-haaveilut ensi Traconiin mutta ehei! This is my chance!

Tosiaan, suunnitelmissa olisi siis kisata Ravenilla  sillä puku on periaatteessa valmis, joutuisin hienosäätämään sitä hieman mutta siihen ei menisi kamalasti aikaa. Näin minulle jää aikaa pohtia esitystä ja alkaa jo tekemään lavaproppeja (joita on liikaa, kröh). Yukiin on nyt muutenkin kivasti aikaa joten uskon ja luotan siihen että saisin kaiken ajoissa kuntoon. Mutta näillä mennään!

Kisojen jälkeen alkoi matka takaisin kotiin. Nyt olenkin jo ehtinyt sairastaa viikon aikana, ja luulen että osa siitä johtuu juuri Traconista, sen verran väsyttävä viikonloppu se oli. 

Kokonaisuudessaan tapahtuma oli kuitenkin hauska ja kaikinpuolin inspiroiva. Haluan päästä jo heti tekemään uutta.

Seuraavaksi kuvia shooteista ja lisää suunnitelmista!

\,,/