Desucon 2014 sunnuntai+ ilmoitusasiaa

Terve! 

Desucon oli tosiaan jotain kolmisen viikkoa sitten, joten en lupaa mitään niin varsinaista raporttia. Unohdan todella helposti tapahtumia ja päivä oli sinäänsä niin yksitoikkoinen ettei siitä ole paljonkaan sanottavaa. Kiitos nyt vain niille jotka kävivät taidekujapöydälläni ja olivat seuranani! 

Olin siis periaatteessa koko päivän pöydän ääressä, ja ainoa hetki kun sieltä poistuin oli kun käväisin nopeasti kuvaussessiossa ja samalla myyntipöytäsalissa (mistä ei tälläkään kertaa tarttunut mitään käteen). 

Olisin halunnut olla ulkona pitempään ja kuvailla enemmän mutta oma tuuraajani ei ehtinyt olemaan pöydällä kuin juuri sen puolisen tuntia tuuraamassa. Kuvia tuli siis hyvin vähän ja niitä joista pidin edes jotenkin vielä vähemmän. En tässä siis todellakaan syytä kuvaajaa, joka oli aivan ihana (kiitos vieläkin kun suostuit tähän)! Omat poset olivat hieman hakusessa ja kiire päästä pöytään takaisin veivät aikalailla sitä keskittymiskykyä. Kuitenkin, vaivaiset kaksi ihan hienoa kuvaa sain viime viikolla käteeni valmiiksi muokattuina.

Hahmo on Irma Lair sarjakuvasta W.I.T.C.H..

Nämä kaksi kuvaa on siis kuvannut ja muokannut Iida Aalto.

"Wh-whaaat?! Se osaa hymyillä!?"

Irma oli pukuna hauska pitää päällä, vaikka tajusinkin liian myöhään hameen olevan hitusen löysä. Tulevaisuudessa hankin tähän kuitenkin peruukin. Vaikka hiukset olivatkin liian tummia ja piilareita ei ollut, se ei harmittanut kamalasti kun tämäkin oli sinäänsä nopea ja hauska puku tehdä. 

Tätä ei nyt kuitenkaan tule ihan heti uudestaan käytettyä ihan vain siitä syystä että siivet kärsivät automatkalla damagea. Niitä tulen korjailemaan joskus toiseen kuvaussessioon, jos sellainen tulee järjestettyä.

//

Ja seuraavaksi, ilmoitusasiaa!

Olen miettinyt tätä vähän, ja päättänyt että siirryn hiljalleen fb:n puolelle. En siis todellakaan unohda blogia, raportit, photoshootit, muuten vain pidemmät tekstit ja WIP-postaukset tulevat kuitenkin tänne. WIP-postauksia olen kuitenkin kirjoitellut ehkä eniten ja liikaakin, joten tästä eteenpän jokaisesta asusta tulee vain yksi ainut WIP-postaus. Facebookkiin laitan sitten sitä ajankohtaista tuskailua ja muuta sellaista. Syy tähän "siirtymiseen" johtuu siitä että blogipostauksen kirjoittaminen tuntuu jotenkin turhalta jos ei ole muuta kertomista kuin "tämän teen seuraavaksi" tai "ompelin paidan". Facebook soveltuu siis paljon paremmin omaan tapaani pysyä ajantasalla ja sinne saa hienosti järjestettyä kuva-albumeihin kaikki kuvat. Jos siis yhtään kiinnostaa niin klikkailkaapas itsenne tänne: AleKaiLin Cosplay

Blogi saattaa muutenkin olla hieman hiljainen sillä tapahtumiin en enää tältä kesältä osallistu monesta eri syystä, joten keskityn vain Traconin pukuihin. Jotka ovat nekin suhteellisen simppeleitä. Suunnitelmat Traconiin ovat muuttuneet radikaalisti siitä syystä ettei yksilökisaa järjestetä (eli Ravenillä ei ole kilpailuun osallistumista tänä vuonna). Näistä suunnitelmista kuitenkin lisää fb:n puolella ja myöhemmin vasta pukujen valmistuessa WIP-postauksen muodossa täällä blogissa!

\,,/

Suurta epävarmuutta ja miksi harrastaa tätä: yhyhy avautumista iltamyöhään

Viikon olen jo makoillut ympäriinsä ja kulkenut kuin zombi. Ja synttäritkin pitäisi jaksaa pitää. Nyt on siis aika sekavalle aukeutumiselle ja "yhyy" angstille mitä tulen myöhemmin katsomaan vinolla silmällä.

Eli siis.

Desuconin sunnuntaista olisi pitänyt aikoja sitten kirjoitella, mutta se menee valitettavasti ensi viikon puolelle. Päässäni on kuitenkin viime päivinä muhinut paljon ajatuksia, joista tahdon kirjoittaa.

 En mene ulkonäköpaineiden puolelle, vaan käsittelen omia odotuksiani itsestäni ja osaamisestani. 

Sanon suoraan että olen epävarma henkilö. En ole ujoimmasta päästä, enkä vihaa itseäni, mutta odotan itseltäni aina sitä parasta. Kun en kuitenkaan syystä tai toisesta pysty tekemään parhaani, pettymys on suuri. 

Cosplay on viimeisen puolen vuoden aikana ollut minulle jotenkin erityisen tärkeää. Olen äärimmäisen innostunut ja valmis ottamaan vastaan uusia projekteja ja tahdon todellakin kehittää itseäni. Viimeisin puku, eli Raven, oli ihan ok, mutta osin pettymys. Miksi? Koska olisin pystynyt parempaan. 

 Kun tepastelin Desuconissa, olo oli melkein häpeän puolella. En raportissa aiheesta kommentoinut sen suuremmin, mutta tahdon kuitenkin avautua siitä nyt. Pohdin, onko se tosiaan niin tärkeää että kaikki on täydellisesti kohdallaan. Loppujen lopuksi tämä on pelkkä harrastus, ja sen pitäisi olla hauskaa. Ja se kyllä tosiaan oli tekovaiheessa. Tiedän, että saisin olla ylpeä tietyistä asioista asuissani joissa olen onnistunut. Se ei kuitenkaan ole helppoa ja usein muistan vain asujen huonot puolet. Kaikki mikä on väärin paistaa suoraan silmään. 

Onneksi asuja voi aina jälkeenpäin parannella, ja se tuo itselleni paljon lohtua. Jostakin syystä kuitenkin muiden mielipiteet ovat minulle liian tärkeitä. Kukaan ei ole todellakaan sanonut minulle mitään negatiivista, mutta omat harhaluulot astuvat tässä peliin. En uskalla esimerkiksi helposti ryhmäcosseihin yksinkertaisesti siitä syystä etten osaa luottaa siihen että muut pitävät minua tarpeeksi hyvänä tai että suoriudun omien odotuksieni mukaan. Läheisten ihmisten kanssa se on helppoa, mutta tähän saakka olen uskaltautunut vain paricosseihin siskoni kanssa.

En tiedä onko se normaalia tuntea tälläistä painetta, vaikka syytä siihen ei periaatteessa ole. En ole harrastanut tätä pitkään, joten tunnen että mielipiteeni eivät ole ehkä ehtineet kunnolla muotoutua. Rakastan lukea muiden ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia tästä samaisesta harrastuksesta, ihan sama ovatko he cossaajia/ miten pitkään ovat harrastaneet/ jne. Kaikki ovat niin erilaisia ja harrastavat niin eri tavalla. Samoin myös tapahtumissa rupattelu on ihanaa.

Se antaa itselleni lisää intoa mutta epävarmuus astuu silti aina kehiin.

En luota siihen että osaamiseni riittää ja että voin kuulua tähän "yhteisöön". Myöhään kirjoitellessa tunteet voivat olla pinnalla, saatan siis myöhemmin oudoksua juuri tätä tekstiä. Uskon ja tiedän etten ole ainoa joka tuntee hirvittävää epävarmuutta omasta osaamisesta.

Uskon kuitenkin alustavasti että jatkan tämän harrastuksen parissa, sillä positiivisia puolia löytyy kuitenkin paljon enemmän. Se, että kehittyy on ehkä minulle sitä parasta. Vaikka vajaat kaksi vuotta on hyvin vähän, olen silti oppinut paljon uutta ja uskon että jos jatkan, alan hiljalleen olemaan tyytyväisempi asuihini ja itseeni. Pidän tässä harrastuksessa myös hirveästi siitä että pystyn saamaan jotain aikaiseksi. Samalla tavalla kuin piirtämisessa, pääsen luomaan asioita. 

Keskityn siis tämänhetkisiin projekteihin ja pidän katseeni eteenpäin. Kyllä tämä tästä.

\,,/

Desucon 2014 lauantai- Raven

"en enää ikinä laita korkoja"

Näin sanoin siis itselleni lauantaina kun Ravenin kuteita otin helpottuneena pois.

Desuconissa tuli taas käytyä ja olo on tällä kertaa niin väsynyt ettei tekstistä saa ehkä edes selvää. 

Vasta lauantaina tosiaan lähdimme pienellä porukalla ajamaan lahteen, perjantaina tapahtuma alkoi liian myöhään ja kuten ennenkin olimme sukulaisten majoittamina, joten majoituspaikalla piti olla viimeistään seitsemältä. Aamulla oli aikainen herätys viideltä, vaikkakin itse jotenkin maagisesti heräsin jo kolmelta aamulla :'> Meikit ja kuteet laitettiin kaikessa rauhassa päälle ja parin tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme sibeliustalolle. 

Minulla oli mukana siis Raven, joka on tähän asti monimutkaisin ja yksityiskohtaisin asu mitä olen tehnyt. Jännitti siis hieman se että menisiköhän jokin päivän aikana rikki ja pystyisinkö liikkumaan yhtään. Onneksi ei suuria vahinkoja tapahtunut, mutta totta tosiaan, asun pitäminen päällä oli lähellä mahdottomuutta. Syy tähän oli melkein vain ja ainoastaan korkokengät. En todellakaan ehtinyt harjoittelemaan niillä kävelyä ja näytin varmaan hieman idiootilta kävellessäni tönkösti miten sattuu ympäri tapahtumaa. Helpompaa olisi kävely ollut myös  jos jalka-armorien kiinnitykset eivät olisi kesken kaiken pettäneet. Mutta! Ettei tämä mene kokonaan valitukseksi niin voin sanoa että onneksi tuli asua kokeiltua kokonaisen conipäivän. Suunnitelmissa on siis viedä Raven kisalavalle Traconissa, joten Desuconin jälkeen tiedän mitkä asiat eivät toimineet ja mitä haluan parannella. Ainakin armorit saavat kokonaan uudenlaiset kiinnitykset.

Päivä meni siis melkein kokonaan seisokellessa ja kuvaillessa. Käväisin nopeasti taidekujalla ja myyntipöytäsalissa, jonka jälkeen kävimme hakemassa Tampere Kupliista luvatut pokaalit. Ja johan, aika kivoiltahan ne pystit näyttävät.

Isompi kuin osasin odottaa o.o

Lopun päivästä oleskelin siellä ja täällä, ja kolmen aikoihin alkoivat jalat kärsimään jo niin paljon, että päätin ottaa nopeasti armorit ja kengät pois. Olihan se fiksua, sillä cosplaykilpailujen seuraaminen siinä puvussa olisi ollut suoranaista tuskaa. Itse kilpailuista Eurocosplay oli se mitä odotin eniten, voittajien asut ja esitykset olivat huikeita! Onnea hirveästi siis sijoittuneille! Nyt alkoi itseänikin kiinnostaa karsintoihin osallistuminen, voipi olla että ensi vuoden Desuconissa minut näkee lavalta.
Hallcosplaykilpailussa oli myös niin hienoja asuja (Mononoke cossaaja, olit ihana ja anna anteeksi kun en osanut sanoa mitään muuta fiksumpaa kuin "olitko cosvisionissa" sinuun törmätessäni ;>) onnittelut myös siinäkin sijoittuneille!
Kilpailujen jälkeen kipitimme ulos ja kyydillä lähdimme Kaisan kanssa viettämään iltaa pikkuserkkujen ja muiden sukulaisten kanssa.

//

Sunnuntaista kirjoitan sitten myöhemmin kun saan Irmasta otettuja kuvia talteen. Nyt tähän loppuun vielä kuvaspämmi!

Kuvaajana toimi kuten yleensä Kaisa ja pienen jälkikäsittelyn hoidin itse.

Ja loppuun vielä pienoinen silmien muokkausyritys, joka on tehty "niin tyylikkäästi" omilla perustaidoilla :D Piilareiden olemattomuus harmitti siis hieman.



\,,/