Tampere kuplii- what went down?

           Juupelis, eli tampereella oltiin lauantaina siskoni Kaisan kanssa kisailemassa ja olin sen verran koko viikonlopusta väsynyt että vasta nyt jaksan lyhyttä raporttia kirjoittaa, juuri ennen huomista matikan koetta. Olen siis taas niin tunnollinen opiskelija että pakkohan tätä blogia on päivittää juuri nyt .

            Tosiaan, olimme vain lauantaina hauskat neljä tuntia paikan päällä, eli tällä kertaa tapahtumasta jäi käteen melkeinpä vain kisa ja nopea pyörähdys myyntipöytäsalilla. Ehkä tuli hampurilaisetkin syötyä.

Lauantai aamuna oli aikainen herätys ja lähtö tampereelle, itse olin nukkunut viitisen tuntia, perjantai yönä kun työstin vieläkin liiviä. En puhu puvusta nyt sen kummemmin, paljon siitä vielä puuttuu mutta niitä virheitä voitte sitten itse sieltä bongailla jos huvittaa :D äh.

Nahka on nahkaa+kaksi metriä tukikangasta=minä huudan perjantai yönä.

Ajomatkaa oli noin kaksi tuntia ja ehdin jopa jännittää hieman sitä että ehdimmekö kuvauksiin. Katsoin kelloa väärin ja olimme onneksi hyvissä ajoin ilmotautumassa. Kuvauspisteellä kävimme siis ottamassa ennakkokuvat ja kummankin yllätykseksi vielä tuomaroinnissa. En tiedä siis mistä sain sen idean ettei ennakkotuomarointia olisi, hyvä kuitenkin että oli. Ensimmäisestä kokemuksesta tuomaroitavana olemisesta jäi positiivinen fiilis ja jatkoimme siitä myyntipöytäsaliin josta nappasin cosvisionin liput itselleni ja siskolleni.

Menimme tämän jälkeen odottelemaan finnkinon ulkopuolelle jotta pääsisimme sisään, pari huonoa kuvaa tuli otettua ennen kuin kilpailijoille avattiinkin jo ovet. Päästyämme sisään saimme taas odotella ja minun on siis aivan pakko sanoa yksi asia. En itse odottanut törmääväni kilpailussa niin hienoihin asuihin joten jäinpä siihen sitten ihailemaan muita kilpailijoita, siis ihan oikeasti olitte kaikki mahtavia. Joillekkin saatoin erikseen tulla asiasta kommentoimaan (oli pakko). Jatkakaa samaan malliin!

Onneksi ei naamat tässä tehneet mitään hassua.

Kuva © Santtu Pajukanta

Kilpailu hurahti osaltani nopeasti ohi, siskoni oli aivan ihana Astrid ja kehun häntä taas tässä. Kun finalisteja alettiin kutsumaan lavalle olimme kummatkin sillä mielellä että ihanaa jos päästään, mutta ei se ole maailman loppukaan jos ei päästä. Mutta kuten monet jo tietävätkin, finalisteissa ollaan!! Itse meinasin alkaa huutamaan kun tajusin että saimme leffaliput, se oli minulle jo suuri voitto. Elokuvat on ihania ja sillee asdfgh.

Mutta mutta! Aamulehden sivustoilla voi nyt äänestää ja äänestys on auki keskiviikkoon 2.4 saakka, eli nyt raahaatte perseenne sinne ja äänestätte lempparianne! Täällä voi äänestää

Kilpailun jälkeen vaihdoimme nopeasti vaatteet ja kävimme syömässä mehevät hampurilaiset, sitten matka kääntyikin jo kotia päin. Kiitos kaikille paikallaolijoille ja muistakaa hitossa äänestää!

Tässä vielä finalisteista kuvaa:

Kuva © Santtu Pajukanta

Ompelufail: ravenin viitta+opin koko ajan uutta

Päivityksen kirjoittaminen iltamyöhään kun mikään ei toimi on parasta! No mutta, hei siis. Ravenin viitasta hieman asiaa.

Viittaa olen siis työstänyt nyt järkyttävät kolme viikkoa (on-off, tietty) ja yhh ähh mitä tuskaa tämä kangas. Voin sanoa näin yleisesti että en ole mikään ompelu jumala, olen käynyt tasan yhden käsityön kurssin ehkä neljä vuotta sitten. Viitta on siis oikeasti aika simppeli mutta jokaisen uuden cossin kanssa opin aina jotain uutta. Kuten miten ommellaan kanttinauhaa. Herranjestas nolottaa kun saan kuulla että sehän on ihan perusettiä, miten et hölmö osaa jo :DD no mutta! Nyt osaan! 

Kangasta voin taas kuvailla yhdellä sanalla: painava. Aldjdlörtläf siis voi jumala. Kankaat ovat isoäitini lähettämiä ja ihanan väristä ja mielestäni ihan kiva tekstuuri siinä on, mutta se on ihan kamalan painavaa, ja purkautuu _helvetin_ nopeasti. Eli ompelussa on pitänyt olla ekstra varovainen ja nopea ja niin edelleen. Eli kaikki on kamalaa ja ompelukonekin hulluttelee kaiken päälle. 

Kuvia en ole kuitenkaan unohtanut ottaa (jee!) Niitä ei ole paljon, mutta tässäpä nämä:

Kaavojen piirtelyä woopwoop, ja helvetin paljon kangasta.

Tunteet kun kangas ei näyttänyt riittävän.

Piirsin hupun kaavat väärin asdf. Mutta ei siinä mitään, korjailtua sen saa.

Laitoin tätä siis jokaiseen reunaan, kuva on otettu rauhallisessa tilassa, kun kone ei vielä hullutellut. 

Ostin myös kankaita kamaliin hintoihin, lompakko huutaa esim. tuskaisesti.

Tekonahka on paras ja niin myös eurokangas<3 (did you sense the sarcasm) Tästä ihanuudesta tulee sitten hassunhauskalla maalarinteippimenetelmällä bootcoverit, siitä myöhemmin lisää WIP päivitystä.

Ja tätä lycraa tulee sitten uimapukuvempelemikäliesydeemiin.

Eheheh, tajusin juuri puhelimella kirjoittamalla, ettei kaikki kuvat löydykkään tästä. Kanttinauhan ompelu on siis tosiaan vielä kesken, lopetin kunnialla tältä illalta, koska en väsyneenä edes näe kunnolla. Arvelen viitan olevan valmis tänään viikonloppuna ellei kone vedä lisää äksdee bäckflip temppuja, missä tapauksessa ffuuuuuu, homma jäisi kesken hetkeksi.

 Olen kuitenkin suhteellisen hyvällä päällä, sillä hetken reistailun jälkeen, sain luvan mennä cosvisioniin. Aaaaah ihanaa jes, cosplaykilpailut on parhaita ja cosvisioniin oli vaan niin pakko päästä. Pääsen kuitenkin vain lauantaina, mutta ei siinä mitään. Raven saattaisi ehkä mahdollisesti olla valmis jo tuolloin mutta bleh, haluaisin debytoida sen vasta desuconissa ja toukokuu on muutenkin niin stressaavaa, että siiviileissä on ehkä parasta lähteä vain nauttimaan tapahtumasta.

Tampere kupliikin häämöttää, kilpa-asua en ole vielä oikein parannellut (raven on vaan niin tärkeä, hys) mutta se tulee tehtyä sitten joskus ajoissa. Ajoissa kuitenkin. 

Eipä tässä muuta, kirjoittelen puvun valmistuessa sitten lisää WIP päivityksiä.

Olen katsonut myös pitkästä aikaa animea, kriittisen persoonani takia haluaisin niin haukkua ja ihailla vaikka kuinka monta sarjaa, saattaa animuista jossain vaiheessa tulla jotain merkintöjä. Jos ei muuta, niin seuraavaksi viimeistään tampere kuplii raportti.

AleKaiLin~